Discussion: Treenin purku.

Terve,

Aloitan treenin purusta ketjun, muiden osallistuneiden kommentit sitten samaan ketjuun.

Tässä mun osuuskohtaisia kommentteja omasta tekemisestä,

https://attackpoint.org/viewlog.jsp/user_7340/peri...

Huomiota mitä tein treenin aikana.

1.) Kisareppu:

Lähtökohtaisesti olisi hyvä olla aina sama reppu / kantolaite, riippumatta siitä ollaanko X-kaadossa vai MaMun yhdistelmä treenissä.

Repussa tilaa juoksukengille, pakollisille varusteille jne.
Yleensä, kevyt juoksuliivi on riittävä kapistus minne mahtuu pyöräosuuksille mukaan lähtevät juoksukengät mukaan.

Sitten kamat on aina samoissa paikoissa, missä on tussit, puhelin, EA, , kompassi, emit, lukko pyörään, takin paikka, energiat yms.

Mulla on sellainen tapa että pakkaan kamat paikalleen aamulla tai jopa edellisenä iltana. Nyt tulin paikalle ns kisareppu selässä ja valmis lähtöön suoraan.

Lyhyesti, ideana on se että minimoidaan sitä alkusäheltämistä sekä riskiä sille että jotain tärkeää unohtuu.

Note:
Kantolaite voi olla myös juoksuvyö tai pyöräpaita mutta, useimmiten pelkästään sillä ei pärjää. Ja se on sitten taas sellainen extra-muuttuja jota en suosittele nyt ainakaan aloittelevalle multisporthirmulle.

Tämä oikeastaan tuli esiin kun porukalla oli kamat levällään vielä karttojen jaossa mihin kiinnitin hieman huomiota.

2.) Kellon käyttö harjoituksessa.

Tämä johti sitten siihen että asioita alkoi unohtumaan, osalla jo ilmeisesti kotoa lähtiessä. ;) Ja useammalla unohtui esimerkiksi käynnistää kello vaikka käveltiin starttipaikalle ja otettiin yhteislähtönä.

Tätä sitten minimoidaan jatkossa sillä että on ratamestarin vastuulla kysyä että onko kaikilla kellot valmiina.

Iso osa treenin hauskuudesta on siinä kun pystyy vertaamaan GPS-jälkiä ja sen kautta reittivalintoja, mikä toimi, ja mikä ei todellakaan, suhteessa eri valintoihin - tämä on yksi erittäin tärkeä oppi, ajatellen oikeita kisoja.

Sählääminen startissa rojujen kanssa johtaa siihen että on vähemmän aikaa piirtää karttoja / miettiä reittivalintoja. Mikä yleensä johtaa huonoihin reittivalintoihin ja ylimääräisen ajan viettämiseen reitillä.

3.) Pyöräosuus.

Tällä kertaa oli erittäin hyvä, suunnistusharjoittelun kannalta, se että mentiin kaikki soolona - silloin kun pystyy keskittymään siihen omaan suunnistamiseen jokseenkin 100%.

Huomasin että pyöräsuunnistuksella porukalla oli haasteita lukea karttaa osuuksilla jotka olivat teknisempiä ajaa.

Mä suositan _todella_ vahvasti tekemään omissa, ennen kaikkea hyötyajoissa sellaisia treenejä - tyyliin kun ajat työmatkaa, sulla on kartat mitkä kattaa riittävästi alaa / koko matkan, niin tavanomaisen reitin sivuun laittelet karttapisteitä mitkä pakottaa poikkeamaan usein totutulta reitiltä.

Harjoituksella on sellainen tarkoitus että silmä tottuu siinä vaihessa tärisevään karttatelineeseen, oppii lukemaan karttaa merkittävästi vauhdikkaammassa lajissa kuin juoksu sekä reitin optiminoinnista suunnistuksen näkökulmasta oppii paljon.

Edelleenkään, lyhin reitti ei välttämättä ole se nopein reitti.

Hyvänä esimerkkinä pyöräosuuden 3.-4. rastiväli.
Mulla meni aikaa 4m5sek.

4.) Suunnistuksen vaikeus / sujuvuus.

Mua mietityttää kovasti osuusajat / reittivalinnat mitä jengi teki.

Mä voisin virittää gps-jäljistä trackit pullautuskartalle ja laittaa sitten kuvana / linkkinä jakoon sen miten eri reittivalinnat vaikuttivat omaan ajankäyttöön reitillä.

Tähän aikaan vuodesta, helpotkin rastit ovat vaikeampia kuin alkukaudesta, johtuen rastien sijoittelusta, aluskasvillisuuden määrästä ja oli mukavaa huomata että edes D-radalla, kaikki rastipisteet eivät olleet tyyliin polun risteyksessä tai parkkipaikan kulmassa.

5.) Treenien suunnittelusta,

Yleisesti treeni oli kestoltaan varsin sopiva arki-illan treeniksi.

Kärki maalissa alle 2 tunnin, kun maksimiaika reitillä oli n.3 tuntia, ottaen huomioon että ennakoissa ja reittikirjalla mainitaan maalin cut-offiksi 2000.

Vielä parempi jos hitaampi porukka olisi voinut tulla rauhassa radan loppuun.

Olin joskus vähän yli seitsemän, oisko ollut 1910 pois radalta.

Kisavauhtisena, ilman suurempia virheitä ihanneaika olisi n.1½ tuntia kärjen osalta. Mikä on linjassa hitaimpien full course aikaan, eli tuplat, 3h.

Tätä kannattaa miettiä kun suunnittelee reittejä:

Kuinka nopeasti nopeimmat voi tän vetää?
Kuinka hitaasti hitaimmat nautiskelijat käyttää reitillä aikaa?

6.) Soolona vai tiiminä?

Molemmissa on puolensa, mutta mä näkisin että tässä vaiheessa harjoituksia monella on tosi isoja vaikeuksia omatoimisen, sujuvan suunnistamisen kanssa.

Perustekeminen suunnistamisen kanssa on niin äärimmäisen tärkeää että mä vahvasti suositan käymään myös iltarasteilla (tiistaisin) ja muissa suunnistustapahtumissa. Usein kisassa kun pari joutuu jakautumaan kahdelle eri suunnistettavalle reitille niin se ei yksinkertaisesti riitä että toinen osaa, ja toinen ei.

Keskiviikon yhdistelmätreenit eivät ole ensijaisesti aerobisia treenejä vaan ne on kartta-, väline-, vaihto-, suunnistus-, kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutreenejä.

Treeni voi olla hyvin kilometreissä lyhyt mikäli suunnistaminen ja lajivaihdot / quest-tyyppiset tilanteet aiheuttavat riittävästi päänvaivaa.

Tällä kertaa mentiin soolona mikä on pienellä porukalla mukavampaa kun kaikki saa suunnistusharjoituksen.

Mutta samaan aikaan pitäisi pystyä treenaamaan kommunikaatiota kisasimulaatioissa eri kokoonpanoilla.

Ja tässä vielä rastien tulokset,

http://pihkaniskat.fi/online/Tulokset.html

Rata 2 km 1,8km
(Lähti: 16, Keskeytti: 0, Hylätty: 0)
1. Pitkänen Eero 25:45
2. Sovijärvi Tuomas 26:11 +00:26
3. Laakkonen Vesa 26:17 +00:32
4. Aleksi Kuronen 32:21 +06:36
5. Bengs Eevi 41:30 +15:45
6. Pohjola Pihla 44:29 +18:44
7. Pohjola Pekka 44:34 +18:49
8. Pulliainen Erkki 48:44 +22:59
9. Stranden Kerttu 1:01:29 +35:44
10. Savilampi Ville 1:03:31 +37:46
11. Jumppanen Heimo 1:04:25 +38:40
12. Mäkinen Aarni 1:11:29 +45:44

------

Rata 3 km 3km
(Lähti: 50, Keskeytti: 0, Hylätty: 0)
1. Laakkonen Vesa 36:45
2. Sovijärvi Tuomas 38:21 +01:36
3. Sorsa Heikki 38:26 +01:41
4. Ollila Jarmo 39:28 +02:43
5. Lindberg Pekka 42:43 +05:58
6. Ylä-Oijala Emma 43:59 +07:14
7. Laitakari Heta 44:52 +08:07
8. Laitinen Matti 45:59 +09:14
9. Järvinen Tiina 46:45 +10:00
10. Lasse Saari 46:55 +10:10
11. Ijas Jouni 47:05 +10:20
12. Laitakari Pasi 47:18 +10:33
13. Haapala Elias 47:31 +10:46
14. Hänninen Panu 47:32 +10:47
15. Miettinen Sami 48:41 +11:56
16. Wahren Heidi 51:41 +14:56
17. Parviainen Anssi 51:44 +14:59
18. Parkkinen Petri 54:22 +17:37
19. Timo Virtanen 54:45 +18:00
20. Jussi Keto 54:48 +18:03
21. Latvasto Erkki 56:21 +19:36
22. Heiskanen Linda 56:26 +19:41
23. Vehviläinen Hanna 57:42 +20:57
24. Leo Laurila 1:00:36 +23:51
25. Koski Niklas 1:02:56 +26:11
26. Pekanpalo Raita + saattaja 1:03:08 +26:23
27. Sillanpää Heli 1:04:54 +28:09
28. Elmeri Reitti 1:05:37 +28:52
29. Nyman Taina 1:06:04 +29:19
30. Autio Juha 1:07:10 +30:25
31. Mäkinen Johanna 1:07:17 +30:32
32. Vartia Minna 1:08:00 +31:15
33. Daavittila Antti 1:09:02 +32:17
34. Leif Blomqvist 1:26:15 +49:30
35. Huhtamäki Tuija 1:30:27 +53:42
36. Österlund Irene 1:32:30 +55:45
37. Mattinen Raimo 1:36:52 +1:00:07
38. Kyröläinen Tuomas 1:39:30 +1:02:45
39. Syrjälä Kari 1:58:10 +1:21:25
40. Myllyniemi Panu 2:06:59 +1:30:14
41. Kyröläinen Timi 2:09:25 +1:32:40
Bengs Eevi ei aikaa
Huhtala Timo ei aikaa
Karsson Carita ei aikaa
Kivi Jenni ei aikaa
Laurila Marja ei aikaa
Martin Heidi ei aikaa
Nils-Gunnar Karlsson ei aikaa
Nurmi Ville ei aikaa
Pitkänen Eero ei aikaa

Hei,

Jotenkin luulin laittaneeni kellon käyntiin parkkiksella (tai siis en muistanut sitä enää ollenkaan lähdössä), mutta se jäi sitten laittamatta käyntiin kun keskityin emittiin ja sain kellon käyntiin jossain ekan radan tokavikalla rastilla.

Suunnistusaika D-radalla oli n 40 min. Melkolaista sekoilua, ehkä 1-2 hyvää väliä. Muu rata meni sitten pyöriessä.

Pyöräilyssä ärsytti, en oikein osaa maastopyöräillä kevyesti ja sitten vielä kartanluku juurakkoisella polulla oli vaikeaa. Välillä oli pakko taluttaa vaan sen takia, että keuhkot tökki, enkä päässyt mitenkään flowhun.

Suunnistuksellisesti sekä jalan, että pyörällä löydän melkein perille, mutta en sitten aivan kuitenkaan. Pyörällä jäin ihmettelemään yhteen kohtaan ja jos vaan olisin jatkanut 10 m eteenpäin olisin nähnyt polun haaran.

Toisen radan suunnistuksen alku oli helppo, kun kierrettiin tasan samaa rataa, ehdin siitä sitten vielä pari rastia eteenpäin, ennen kuin aika loppui ja piti suunnata maaliin. Olisi ollut fiksua palauttaa laina Emitti ja lähteä omalla ajanotolla radalle, olisin silloin voinut suunnistaa radan loppuun asti.

Minusta oli mukavaa vaihtelua suunnistaa yksin, silloin oli pakko pysyä kartalla ja tehdä omia valintoja. Toki kommunikaation treenaaminen on tärkeää ja porukassa on usein hauskempaa.

Alkaa vaikuttamaan siltä, että joudun jättämään Geoparkin väliin ja huilia keuhkoja oikein huolella. Menin eilen tosi rauhassa, mutta silti oli vaikeuksia. Katson vielä pari päivää, jospa menisi parempaan päin.

Minusta rata oli kiva ja hyvä, että suunnistusta oli paljon. Radan pituus iltatreeniksi oli myös sopiva, vaikka olenkin hidas ja menin hitaasti :D.

Kun olin lähdössä pyörällä kotiin, oli eturengas tyhjä. Onneksi oli pumppu mukana, niin sain renkaan täytettyä ja pääsin mukavasti kotiin.

Aika kehnosti toi suunnistus meni mulla, toi metsä ja ryteikkö oli vaikeaa, ja myöhemmin vedin ihan vikasuuntaan suunnistuksen ysirastilla kun alko väsyttää liikaa. Perusongelmia;

Suunta hukassa
Rasti mäen alla, etsin mäen päältä
Etsin rastia väärältä mäeltä
Etäisyyden hahmotus pieleen, kellosta onneksi näkee tosin matkan

Pyöräsuunnistus oli jepa ja rastit tosi hyvät, ei isompaa ongelmaa mielestäni hahmottaa missä oli. Itsellä oli silti isoja haasteita tiheässä metsässä ajamiseen etenkin 2-3 rastivälillä. 3-4 välin päätin vetää pitemmän kautta mut oli silti iso pätkä ryteikköä

Jälkimmäisen radan vedin itsekseni ilman ajanottoa kun aika ei olisi millään riittänyt.

Mielenkiinnosta / hieman ajatushaasteena, miksi suunnistaminen meni / kehnosti pyörimiseksi?

Mun mielestä molemmilla, niin tossulla kuin pyörällä, rastivälien nopeus kostautuu siinä kohtaa kun pitäisi tulla rastille tarkasti.

Voisi auttaa jos ottaisi naksun pois vauhdista ja selkeästi keskittyisi suunnistuksellisesti jokaiseen rastiväliin siten että oikeasti saat selkeän planin miten etenet rastivälin, aina siihen pisteeseen kun pitäisi ottaa selkeästi valitulta pisteeltä tarkasti rastille.

Näkisin että se johtuu siitä että rastiväliplani ei ole selkeä, vaan mennään sinnepäin, ja aikaa tuhrautuu valtavasti sitten kun sitä rastia "haeskellaan".

Mä itse luen tulevan rastivälin edellisellä rastivälillä, pääpiirteittäin, ja keskityn rastinottoon. Rastilta lähtiessä tiedän jo suoraan minne suuntaan lähteä, ja tarkistan suunnan nopeasti rannekompassilta jonka jälkeen jatkan rastivälin tarkentamista pääpiirteistä - suunnistan myös paljon puhtaasti suunnalla ja maastonmuodoilla, ja mikäli tarjolla on selkeitä kiintopisteitä kuten iso kivi, selkeä jyrkänne, polkujen risteys tms niin käytän niitä enempi oman sijainnin varmentamiseen.

Huomasin hyvin 3.rastille tultaessa kun fokus ei ollut koko ajan 100%, vaan seurailin osittain Vesaa, enkä ollut katsonut niin tarkkaan karttaa, oli pummi valmis. Ei siinä paljoa muuta tartte ajatella / huomion herpaantua maastosta / kartalta että on jo hukassa.

Harmi että nyt ei saada teidän gepsijälkiä vertailuun, olisi voinut vähän katsoa missä erot syntyivät.

--> Mä tuun kyllä painottamaan mun suunnittelemissa treeneissä suunnistusta yhä enemmän koska se kun saadaan rullaamaan laajemmalla skaalalla, menee jo melko hyvin.

Marraskuussa alkaa korttelirastit sunnuntaisin. Oh the joy of 9km & 12km courses! =D

Uskoisin, että vaikeus johtuu juuri epätarkasti suunnitelmasta. Sen verran olin katsonut karttaa ennakkoon, että rastilta pääsin kyllä heti lähtemään oikeaan suuntaan. Mutta tarkkuus suunnitelmasta ja luonnollisesti myös toteutuksesta puuttuu. En oikein tiedä mitä kiintopisteitä pitäisi valita tai mitä ylipäätänsä löydän, muun kun rastin, että tiedän ihan tarkkaan missä olen.

Omia huomoitani. Yllätyksekseni koronapiikki ei vienyt minnuu sängyn pohjalle niin pääsi hienoihin treeneihin. Kiitos kaikille.

Olin edellisenä päivänä heittänyt ikeakassillisen rojuja takakonttiin ja sitten parkkipaikalla pakkailin mukaan vaan tarpeelliset/pakolliset ja yllätyin et mahtuihan ne juoksuvyöhön/pyörään. Pyörässä oli korjausravikkeet mut pumppua mulla ei näyttänyt mukana olevan, kun se kiltisti odotteli autolla mua, et jotain jäi mitä luulin olevani mukana. Tuomakselta hyvä kommentti et kannattaa kisavarustuksella lähteä ja ensi kerralla otan repun selkään. Toivottavasti alkaa jo viileämmät kelit olla repun kanssa.

Pyöräkartan piirtämiseen ja reittiin tutustumiseen olisin tarvinnut paljon enemmän aikaa. Nyt suttasin jotain ja sit pyöräilessä jouduin paljon pysähtelemään lukemaan karttaa. Kartan pohjoinen oli jatkuvasti hukassa enkä lennosta osannut tarkasti lukea. Pyöräpolkujen haasteellisuus yllätti ei niinkään eteenpäin pääsyn kannalta vaan juurikin kartanluvun. Enpä ole pyöräsuunnistanut kuin varmaan viime syksynä X-kaadossa. Ehkä pitää itekkin suosia helpompia reittejä kuin sitä suorinta polkua. Katotaan mitä ylläreitä Pahasetä keksii ensi viikolla..

Suunnistusradat oli ihan mukavat. Yllärinä oli et yksi merkattu polku puuttui suunnistuskartasta ja järjestäjät sen näytti tietävän. Toki vähä tylsää, että lähes samat olivat C ja D, mutta eihän sitä voinut tietää etukäteen. Olisin mielellään kiertänyt toisen vaikka eri suuntaan. Karttoja ei tullut ennen metsään lähtöä verrattua. Kesällä tuli Lapissa suunnistettua ja täällä yllätti pusikkoisuus ja tarkemmat maaston muodot. Ekalla reitillä yksi isompi pummi, kun liian aikasen kallion kohdalta tuli rastia etittyä ja palattua edelliselle hakemaan vauhtia. Hyvin noi meni jos vertaa muihin sunnuntaisuunnistajiin

Eeville,

Mä valitsen tyypillisimmin kuviorajan, korkeuskäyrät, kosteikon, avokallion tai tiheikön reunan. Googlaas "opetuskartta suunnistus" niin niistä löytyy yleisimmät karttamerkit, pääsee sitten ihan karttaan vertaamalla opettelemaan niitä.

Sitten toinen, toimiva harjoitus on mennä metsään vain kävelemään kartan kanssa.

Blankkosuunnistuskartta, taikka jokin vanha suunnistuskartta mukaan missä on helppoja rastipisteitä.

Käytännön tasolla sä siis valitset sarjan kiintopisteitä, esim jyrkänne oikealla, avokallio vasemmalla, kosteikon yli kalliolle, isoa kiveä kohden, jatkaen kiveltä suuntaan 180 alarinteeseen kunnes rinne jyrkkenee ennen rastille tuloa.

Se ei voi olla sitä että lähdetään rastilta "vähän sinnepäin" ja sitten toivotaan että osutaan kohdalle.

Ottaa siis käytännössä vauhdin pois kokonaan ja lähtee kävelemään rastivälejä läpi siten että keskittyy nimenomaan siihen reitin valintaan ja sen toteuttamiseen.

Sprinttikarttoja löytyy opetuskäyttöön,
https://keravanurheilijat.fi/wp-content/uploads/20...

Kuusijärven Kahvilalta saa suunnistuskarttoja, varmasti edelleen.
https://twitter.com/pihkaniskat/status/13372944388...

Periaatteessa mikä tahansa vanha suunnistuskartta käy, tai kiintorastit, niitä kun voi juosta vaikka siten että suunnistaakin radan väärinpäin, jättää joka toisen rastin väliin jne jolloin uudelleenkäytettävyyttä yksittäiselle kartalle riittää vaikka kuinka paljon.

Vesalle,

Juuh, repun idea on siinä että kun sen tosiaan pakkaa aina samalla tavalla niin se on osa rutiineja jotka sitten auttaa valtavan paljon väsyneenä ja/tai kun mennään kovaa.

Siinä on myös se että nythän, periaatteessa, oli tiedossa että meillä on juoksu+pyörä+juoksu, ja pystyi olettamaan että starttipaikka kaikille osuuksille on samasta paikasta. Mutta, läheskään aina, näin ei ole - vaan esim kengät, ja kaikki muut rojut, lähtevät startista mukaan.

Mä en ole vielä piirtänyt ensi viikon karttoja, mutta kiinnitän tähän huomiota tulevissa treeneissä siten että harjoituksen suunnittelussa otetaan huomioon se että tavarat tulee olla mukana suoraan startista.

Mulla on rannekompassi käytössä,

https://www.vaeltajankauppa.fi/WebRoot/Vaeltajanka...

Se on erittäin nopea neulaltaan, ja - ajaessa käännän peukalolenkin keskisormeen jolloin kompassi on ajaessa kämmenen päällä - mulle riittää se tiedoksi ilmansuunnista ja ajassa käännän karttaa aina kulkusuuntaan karttalevyllä.

D- / C-rata on nimenomaan tarkoitettu suunnistuksen harjoitteluun / epävarmalle suunnistajalle, rauhallisessa vauhdissa ja tietty lapsille.

Kuten osallistujamääristä näkee, suurin osa jengistä on B-radalla.
Se toimii hyvänä benchmarkkina, kun oma suoritus on omasta mielestä onnistunut. ;)

Katsotaan tuleeko reittihärveliin lähiviikkoina / päivinä karttapohja,

http://www.aluerastit.fi/gadget/cgi/reitti.cgi

Sitten pääsee vertaamaan muita jotka on suunnistaneet GPS-jäljen kanssa.

Tervehdys!

Tässä on muutamia vinkkejä suunnistusharjoitteluun (harrastan itse suunnistusta päälajina ja ohjaan aikuisten suunnistuskouluja).

Suosittelisin suunnistusta aloitteleville aikuisille kahden illan aikuisten suunnistuskoulua. Ensin teoriatunti ja pieni helppo suunnistus korttelissa tai puistossa. Sen jälkeen suunnistus pienryhmissä ohjaajan kanssa (ohjaaja + 2 suunnistuskoululaista) jonkun kuntosuunnistustapahtuman yhteydessä. Suunnistusseurat järjestävät aikuisten suunnistuskouluja.

Suunnistusta voi toki harjoitella itsenäisestikin. Tässä on muutamia käytännönasioita:
- kartta laitetaan maaston mukaan oikein päin (kartan pohjoinen ja maaston pohjoinen samaan suuntaan)
- kartta taitellaan sopivankokoiseksi käteen (näkyy suunnistettava rastiväli)
- peukaloa tai peukkukompassin kulmaa siirretään kartalla siihen kohtaan, missä kulloinkin on
- käy rauhallisella karttakävelyllä ja katsele, miltä karttamerkit näyttävät maastossa esim. musta kampa kartalla on jyrkänne ja ruskea mutka kartalla on nenä tai notko -> tuolta se näyttää maastossa.
- tee aina suunnitelma rastivälille (reitinvalinta), ennakointi (mitä pitäisi seuraavaksi tulla vastaan) ja havainnointi (tuollahan se näkyy).
- muista, että rastilla tarkastetaan koodi ja leimataan emitillä.
- kehu itseäsi onnistuneista suorituksista

-rastinoton suunnitelma selkeän maastonkohteen kautta (tosin helpoilla radoilla rasti itsessään jo sijaitsee selkeässä maastonkohteessa)
- vauhdin rytmitys niin, että tiepätkillä voi juosta, jos on selkeänä mielessä, minne asti juostaan ja sen jälkeen rauhassa (vaikka kävellen) tarkasti rastille selkeän maastonkohteen kautta

Jos pummaa eli ei tiedä, missä on kartalla:
- pysähdy ja rauhoitu
- käännä kartta maaston mukaan
- katso, missä olit viimeksi varmasti kiinni kartalla
- arvioi, kuinka pitkälle olet tullut
- näkyykö ympärillä mitään selkeitä maastonkohteita
- jos ei näy yhtään mitään, mene esim. suoraan etelässä olevalle pellolle ja tee uusi suunnitelma pellon kulmasta lähtien rastille (eli älä jää miettimään pummia vaan nollaa tilanne ja jatka suunnistusta, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kisan jälkeen voi sitten analysoida tilanteen).

Korttelirastit ovat tosiaan hyvä tapa harjoitella kartan pitämistä kädessä maaston mukaisesti. Siitä voi sitten siirtyä metsän puolelle. Ihan samasta asiasta metsässäkin on kysymys, mutta teiden tilalla on maastonmuotoja, ojia, kasvillisuusrajoja yms.

Sitten vaan harjoittelemaan, sillä suunnistamaan oppii suunnistamalla.

Hyvää pohdintaa tässä ketjussa. Viime vuonna Tuomaksen treenissä Kivikossa Annen kanssa rauhallisesti tehty suunnistus, jossa välillä vaihdettiin ”pääsuunnistajaa” ja kommunikoitiin koko ajan, oli yksi parhaista suunnistustreeneistäni. Kartta oli yhtä syheröä, mutta niin vaan rastit löytyi. Minulla meni monta vuotta juoksennellen kartalta ulos ennen kuin aloin osata nähdä kartalla olevat maastonmuodot oikein metsässä. Nyt on haasteena suunnalla pysyminen, kun luen vaan niitä maastonmuotoja :)

Laittelen 22.9. treeniin tossusuunnistusta ihan reippaasti.

Reittihärveliin tuli radat, jee.

Latasin oman jäljen C-radan jäljen.
(edit: ja myös B-radan)

http://www.aluerastit.fi/gadget/cgi/reitti.cgi?act...

Joten voi verrata omaa gps-jälkeään mun reittivalintoihin ja katsoa "mass start" toiminnolla synkronoitua starttia.